Viime sunnuntaina, kuuman viikon kuumimpana päivänä suuntasimme kohti vuoristoa ja viilentävää järvivettä. Matka ei alkanut kovin hyvin, kun auton sivuikkuna räjähti poistaen samalla ilmastoinnin käytöstä. Onneksi avoimista ikkunoista tuuli sisään riittävän kovaa ajaessa, vaikka auton pysähtyessä tunnelma olikin hikinen kolmen hengen täyttämällä takapenkillä.
Suuntanamme oli Friuli-Venezia Giulian puolella sijaitseva Lago di Tramonti. Pysähdyimme syömään Tramonti di Sotto -nimisessä kylässä Mariannan osteriassa, jossa kyselimme ystävällisiltä tarjoilijoilta suunnistusohjeita. Ja ihan vaikka sitä, että mikäs tämän kylän nimi olikaan. Näin hyvin olimme reissuun valmistautuneet. Itse en ollut kyllä valmistautunut millään tavalla, sillä vielä lauantai-iltana kuvittelin olevani seuraavan päivän töissä. Eipäs muuten ollut ensimmäinen kerta, kun suunnittelun jäädessä pojille on tuloksena hiukan epäselvät suunnitelmat.
Lounaan jälkeen lähdimme pienelle vaellusretkelle. Kaupunkilaisvaellukselle siis. Yhdellä viidestä oli nimittäin vaelluskengät jalassa, muilla lenkkarit tai kangastossut ja itselläni sandaalit. Kolmen tunnin vaelluskin vaihtui tunnin reissuun, kun lähdimme heti aluksi aivan väärää polkua pitkin liikkeelle. Ei se kyllä varsinaisesti haitannut. Paikka ei nimittäin ole mitenkään kovin korkealla vuoristossa, joten kuumahan siellä oli taivaltaa.
Jotenkin tuosta maastosta ja kasvillisuudesta tuli mieleen mökkireissun yhteydessä tehty kävelyretki. Taitaa tehdä ihan hyvää päästä välillä luonnon keskelle. Minivaelluksen jälkeen laskeuduimme vihdoin Tramonti-järvelle viilentymään. Itse viilensin kyllä pelkästään varpaita, sillä järvi oli jääkylmä. Vesi tuntui huomattavasti kylmemmältä kuin Saimaan vedet. Tosin en ole tainnut kymmeneen vuoteen käydä uimassa Suomessa. Että ehkä tämän tytön sisäänrakennettuun lämpömittariin ei ole niin luottamista.
Järviveden ääressä olikin hyvä vilvoitella ja lepäillä ennen kotimatkaa. Ihan mukavaa vaihtelua tällainen päivä, vaikka todellisuudessa olisi ollut huomattavasti helpompaa ja vilvoittavampaa vain mennä Lidon saarelle rannalle. Toisaalta, kun kerran on mahdollisuus päästä johonkin muualle, kannattaa tilaisuus käyttää hyväksi. Itse olen muuten selvästi järvi-ihminen, vaikka en tuossa järvessä tarjennutkaan uida. Järvivesi jättää puhtaan olon ja kiviranta jättää vaatteet ja pyyhkeet siistimpään kuntoon. Toisaalta taas kivien päällä on tietysti epämukavampaa loikoilla. Niistä jää myös kivat jäljet selkään. Kaikessa on siis puolensa.
Nyt mennään uusilla voimilla uuteen viikkoon. Eilen Venetsiassa ukkosti pariinkin kertaan, joten ilma on huomattavasti viileämpi (vaikka hellerajan yläpuolella ollaankin). Illalla alkoi jo tulla kylmä, kun toisen ukkosen jäljiltä lämpötila oli laskenut 20 asteeseen. Nyt on taas lämpötila noussut, mutta ilma on huomattavasti raikkaampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti