torstai 16. toukokuuta 2013

Joskus kannattaisi olla ruotsalainen

... esimerkiksi silloin, jos jääkiekko kiinnostaa ja sattuu olemaan Italiassa jääkiekon MM-kisojen aikana. Sport Italia 2 -kanava on nimittäin tainnut näyttää kaikki Ruotsin pelit näiden kisojen aikana. Itseäni ei jääkiekko kovin paljoa kiinnosta, mutta MM-kisoista olen yleensä katsonut Suomen pelit, jos olen ollut sopivaan aikaan kotona. Tämän päivän Suomi-Slovakia-peli näytetään täällä suorana, joten taidan hyödyntää tämän harvinaisen tilaisuuden.

Euroviisujakin on alettu täällä näyttää. Saatan olla väärässä, mutta muistaakseni tämä ei ole aiempina vuosina ollut mikään itsestäänselvyys, eihän Italiakaan ole viisuihin aina osallistunut. Paljon tärkeämpänä pidetään San Remon musiikkifestivaalia, sillä moni italialainen kuuntelee vain italialaista musiikkia, jonka sanoituksetkin ymmärtää. Taitaa tuo Euroviisujen kielipolitiikka saada italialaiset varuilleen, kun laulut eivät olekaan italiaksi.

Ruotsalaisista tulikin mieleeni, että kävin pari päivää sitten lähikirjastossa. Viimeisen vuoden aikana olen kyllä käynyt useampiakin kertoja kirjastoissa, mutta graduasioissa, joten käyntini ovat keskittyneet niihin kirjastoihin, joista ei varsinaista iltalukemista löydy. Tai no, jos haluaa sellaista lukemista, jonka avulla nukahtaa helposti, niin ehkä sitten... Mutta niin, ruotsalaiset siis liittyivät tähän siten, että parin Andrea Camillerin Montalbano-dekkarin lisäksi tarttui mukaan myös yksi Henning Mankell.

Olen dekkareiden suurkuluttaja, koska ne ovat yleensä sopivan keveitä ja viihdyttäviä. Kestosuosikkejani ovat nämä Andrea Camillerin Montalbanot, joita löytyy myös Suomen kirjastoista ja niistä tehtyjä tv-elokuvia näytetään muistaakseni välillä Ylen kanavilla. En osaa sanoa kirjojen käännöksistä, mutta alkuperäiskielellä luettuina ne ovat viihdyttäviä myös Camillerin kehittämän sisilialaisen pseudomurteen takia. Italiantaitoisten ei kannata turhaan säikähtää, koska muutaman perussanan opittua on tämän "murteen" lukeminen helppoa. Pienet, sinikantiset Montalbanot (Sellerio-kustantamo) ovat myös käteviä kokonsa takia. Puolentoista tunnin työmatka sujuu hetkessä, kun on kirja seurana.

Venetsiassa asuvalle (tai Venetsiasta haaveilevalle) sopivia dekkareita ovat tietysti Donna Leonin Brunetti-kirjat. Näitä löytyy Suomesta niin suomeksi kuin englanniksikin. Leonin dekkareita ei ole käännetty italiaksi, mikä on harmi, koska itse lukisin mielelläni Venetsiaan sijoittuvista tapahtumista italiaksi (tai Venetsian murteella). Käännöskiellosta on liikkunut erilaisia huhuja. Yhden mukaan Leon pelkää ongelmia kirjoissa esiintyvän yhteiskuntakritiikin vuoksi, kun taas toisen mukaan Leon ei halua tulla tunnetuksi kotikaupungissaan. Mitä tulee tuohon yhteiskuntakritiikkiin, ei se mielestäni ole mitenkään sen kummempaa kuin että kirjoissa saattaa esiintyä henkilöhahmoina esimerkiksi korruptoituneita poliitikkoja, tai että Brunetti huokaa, että jotkin julkiset työt eivät tunnu koskaan etenevän. Ennemmin kuin järkyttävää kaupungin haukkumista sanoisin kyseessä olevan tiettyjen, venetsialaistenkin hyvin tuntemien epäkohtien huomioiminen. Mitä tulee tuohon kuuluisuuteen, niin Leon ainakin jossain vaiheessa opetti Venetsian yliopistossa, joten ehkä hän halusi opiskelijoiden tuntevan hänet enemmänkin opettajana kuin kirjailijana.

Tuo lähikirjasto avasi nyt aivan uuden maailman. Kyseessä on pieni, mutta omasta mielestäni hyvin sekavasti järjestelty kirjasto. Jotenkin kirjat oli järjestetty kovin epämääräisellä tavalla, mutta varmasti sieltä oikeat kirjat löytyy, jos vain tietää, mitä hakee. Itse ehdin pikakäynnillä kartoittaa Camillerit, Mankellit ja Larssonit, joten eiköhän näillä tiedoilla tarpeen tullen vähän aikaa pärjätä. Seuraavalla kerralla taidan mennä kirjastoon vähän aiemmin, jotta ehdin kunnolla kierrellä ennen sulkemisaikaa.

Tämä kirjastointo oli odotettavissa, kun pääsin gradusta eroon. Olen aina lukenut valitettavan vähän opiskeluaikoina. Kouluaikoina luin lähinnä kesälomilla ja sama tahti on jatkunut opiskeluvuosina. Muun kirjallisuuden lukeminen on saanut jotenkin syyllisen olon aikaan, kun oikeasti olisi pitänyt lukea niitä koulukirjoja. Kirjastokäynti kuului siis tähän uudesta vapaa-ajasta nauttimiseen. Gradumateriaalit on siivottu pöydältä pois ja vaatekaapissakin on tehty vaihdos talvesta kesään. Tänään on kyllä satanut kaatamalla, joten aivan kesäisiksi ei vielä kannata ryhtyä. Samaa on nimittäin luvattu vielä viikoksi. Onneksi nyt on kotona kirjoja, joiden parissa voi viettää monta sadepäivää, ja jääkiekkoakin voi tänään katsoa. Ei täällä ole siis mitään hätää!

Ei kommentteja: