Turvallinen kaupunki?

Olen aina pitänyt Venetsiaa hyvin turvallisena kaupunkina. Kaduilla voi kävellä rauhassa yötä myöten, eikä asuntomurtojakaan pahemmin tapahdu. Usein olen kuullut puhuttavan taskuvarkaista ahtailla kujilla ja vaporettojen muistuttaessa sillipurkkeja, mutten ole heihinkään joutunut henkilökohtaisesti tekemään tuttavuutta. Tarkoitan tässä nyt kaupungin historiallista keskustaa. Tuntemukseni mantereen tilanteesta on vähäinen, eivätkä lehtiotsikot oikein innosta asiaan paremmin tutustumaan.

Kaksi suomalaista erasmus-opiskelijaa ovat aiheesta varmasti kanssani eri mieltä. Tänäisessä lehdessä kerrottiin kahden opiskelijatytön joutuneen tunisialaisen varkaan uhriksi. Kun mies ei saanut tyttöjen tavaroita hyvällä mukaansa, oli hän hakannut tyttöjä kasvoihin päästäkeen pakenemaan. Tytöt joutuivat ensiapuun hoitamaan ruhjeitaan, mutta mies saatiin onneksi pian kiinni, ja hän odottaa nyt tuomiotaan tutkintavankeudessa.

Väkivalta oli tapahtunut kyllä yöllä, mutta hyvin keskeisellä Santa Margheritan aukiolla. Tapahtuma-ajaksi oli mainittu klo 3.30, mikä kyllä saattaa vaikuttaa aukion eloisuuteen, sillä baarit menevät kiinni klo 2. Onneksi aukiolla liikkui tapahtuma-aikaan muitakin, jotka tulivat tyttöjen avuksi ja antoivat poliisille tarvittavia vihjeitä varkaan kiinni saamiseksi.

Uutinen laittoi kovasti miettimään. Ensinnäkin tietysti tyttöjen tilannetta. Fyysisten vammojen paranemisen oli arvioitu lehtitietojen mukaan kestävän 7-10 päivää (täällä vammojen vakavuus ilmoitetaan parantumiseen vaadittavien päivien mukaan), mutta henkiset vammat kestävät varmasti pidempään. Toivottavasti tytöt ovat vahvoja ja pääsevät tapahtuman yli, eivätkä anna pelon ottaa valtaa. Pahoinpitelyssä ei varmasti ole koskaan mitään positiivista, mutta karmea ajatus sekin, että vaihto-opiskeluajan muistoihin jää varmasti yhtenä päällimmäisistä asioista juuri tämä.

Toisekseen aloin miettiä, että pitäisikö suhtautumistani Venetsian turvallisuuteen jotenkin muuttaa. En kykenisi asumaan kaupungissa, jossa en tuntisi oloani turvalliseksi, mutta voikohan tähän turvallisuuskuplaan kuitenkaan luottaa. Venetsia taitaa olla yksi harvoista Italian kaupungeista, joissa ei automaattisesti tarjouduta saattamaan yksin kotiin palaavaa tyttöä kotiin. Monissa muissa paikoissa tytöt eivät koskaan palaa yksinään kotiin, koska joko riski on todellisesti olemassa tai ainakaan ihmiset eivät tunne oloaan varmoiksi tyttöjen palatessa yksin kotiin. Toivon kyseessä olleen yksittäistapaus, eikä minun tarvitse edelleenkään pelätä ulkona. Tämän "yksittäistapauksen" uhreja tämä ei kyllä varmasti lohduta, joten heille toivonkin kaikkea parasta.

Festa di San Marco

Muualla Italiassa juhlitaan tänään fasismista vapautumisen juhlaa (festa della liberazione), mutta Venetsiassa keskitytään ennemminkin kaupungin suojeluspyhimyksen, evankelista Markuksen juhlimiseen. Suurin osa tapahtumista liittyy juuri Pyhän Markuksen, ja siten Venetsian itsensä juhlistamiseen. Arsenalen vanha telakka-alue on auki niin maa- kuin vesiteitsekin, ja siellä järjestetään erilaisia tapahtumia viininmaistelusta aina alueesta kertovan kirjan julkistamiseen. Pyhän Markuksen kellotornin ympäriltä saadaan vihdoin pois työmaa-alue, joten itse tornia päästään ihailemaan pitkästä aikaa kunnolla.

Venetsiassa pientä viinilasillista kutsutaan nimellä ombra, varjo. Yksi selitys nimitykselle on se, että aikoinaan näitä viinilasillisia olisi juotu kuumalla säällä Pyhän Markuksen kellotornin varjossa. Tätä perinnettä kunnioittaakseen Pyhän Markuksen torin vanhin kahvila, Caffè Florian, tarjoaa klo 11.30-12.30 pieniä viinilasillisia.

Evankelista Markuksen lisäksi toista pääosaa päivässä esittää bòcolo, ruusunnuppu (it. bocciolo), jonka venetsialaiset miehet antavat rakastetuilleen. Perinne on hyvin vahva Venetsiassa, joten se tarjoaa myös kukkakauppiaille hengähdystauon aina vain huonommin menevillä markkinoilla. Itseään kunniottavat venetsialaiset eivät ikinä ostaisi bòcoloa katukauppiailta, vaikka nämä niitä hyvinkin itsepäisesti yrittävät käsiin (ja naamaan) tunkea.

Kyseessä on juhlapyhä, joten periaatteessa monet kaupat voivat olla kiinni (tosin Venetsiassa yleensä kaikki kaupat ovat auki, sillä turismi ei katso juhlapäiviä), samoin virastot, pankit ja kirjastot pysyvät suljettuina. Tänään sää on suotuisa, joten moni taitaa suunnata ulos nauttimaan auringosta tai jopa rannalle.

Hiljaiseloa

Kovin on ollut hiljaista tässä blogissa viime aikoina. Gradua yritetään viimeisillä voimilla vääntää loppua kohti, joten viikot kuluvat lähes yksinomaan sen parissa. Viikonloppuisin uskaltaa irroittautua gradusta, mutta silloinkin saattaa käydä niin kuin pari päivää sitten, kun "ekologisen sunnuntain" kunniaksi nettiyhteyskin päätti sanoa itsensä irti. Ehkä tänne tulee useammin päivityksiä sitten, kun gradu saadaan vihdoin käsistä.

Paitsi että... kevät on vihdoin saapunut! Kotona ei oikein tee mieli kyhjöttää, kun aurinko paistaa. Ilmat ovat lämmenneet melkein hellelukemiin (pitäisiköhän villakangastakista kohta luopua?!) ja luontokin näyttää aivan erilaiselta kuin muutama viikko sitten. Ei sillä, että Venetsiassa hirveästi luontoa näkisi, mutta lauantaina vietimme iltapäivää San Giulianon puistossa ja siellä oli oikein keväistä. Kyllä tätä on odotettu!

Viikonloppu sujuikin melkein kokonaan ulkona auringonpaisteessa. Sunnuntaina päädyimme päiväkävelyllä vanhoille suolamakasiineille (Magazzini del sale) lähelle Punta della Doganaa. Täällä järjestetään jatkuvasti ilmaisia näyttelyitä, joita on kiva piipahtaa ohikulkiessa katsomaan. Tällä hetkellä soutuseura Bucintoron tiloissa on esillä kolmen taiteilijan teoksia. Pidin erityisesti Maurizio Vezzolin ruokakuvista (mauriziovezzoli.com). Tarkemmin sanottuna Vezzolin osuus näyttelystä käsitti valokuvia eri ruoka-aineista, lähinnä hedelmistä ja vihanneksista. Suosittelen kaikille muille, paitsi nälkäisille kasvissyöjille. Näyttely on auki 28.4. asti maanantaita lukuunottamatta kaikkina päivinä klo 11-19.

Tänään posti toi yllätyspaketin. Pätkisvaraston täydennys kehittänee kärsivällisyyttä pitkällä matkalla yrttitarhuriksi. Parempi olisi siemenistä saada jotain kasvamaan, sillä tilli on täällä käytännössä tuntematon käsite. Tai no, keittokirjat ja ruokalehdet saattavat kyllä tämä mystistä yrttiä resepteihinsä lisäillä, mutta Venetsian kaupoissa ei tällaista kummallisuutta kyllä tunneta. Jos ei tillit lähde kasvamaan, niin askelmittarilla voi ainakin laskea, kuinka pitkälle pitää vaeltaa tilliä löytääkseen. Kiitos sisko, kun kuuntelet, huomioit ja muistat vielä höpötysten keskeltä pikkusiskon toiveet ja unelmat!

Viikon kuulumisia

Taas on yksi viikko hujahtanut hetkessä. Toisena pääsiäispäivänä olimme ystävien luona nyyttärilounaalla mantereen puolella. Sieltä jatkoimme kävelylle ja päädyimme lopulta illalla toisen ystävän luo pizzalle. Kaikki meni ihan mukavasti siihen asti, kunnes alkoi väsyttää ja mietityttää se, että kello soisi seuraavana aamuna klo 6.30. Koska olimme matkassa autolla, jonka ajovalot eivät oikein toimineet, meidät jätettiin mantereen puolelle odottamaan puolen tunnin jälkeen tullutta bussia. Se tarkoitti myös sitä, että vaporettoa joutui Venetsian päässä taas odottamaan 40 minuuttia. Eipä hirveästi naurattanut, kun lopulta ehdin nukkua 3½ tuntia.

Tiistai-iltana menimme Trevisoon kavereita tapaamaan. Ilta oli oikein mukava ja aperitiivipaikasta sai ihania crostineja. Miksi niitä ei koskaan tajua tehdä itse?! Keskiviikko meni kokonaan työasioissa, kun taas eilen kävimme iltapäivällä kaupoissa ja tietysti hakemassa Gromista jäätelöt. Nyt on kaikki valmista huomisia häitä varten. Ystävämme menevät huomenna naimisiin, ja nämä ovat ensimmäiset täysin italialaiset häät, joihin osallistun. Odotan jo innolla, millainen päivästä tulee. Mekkokin on valittu sen mukaan, että ruokaa mahtuu syömään paljon. Sitä on nimittäin varmasti tiedossa.

Italialaisilla on paljon sananlaskuja ja monien asioiden katsotaan tuovan hyvää tai huonoa onnea. Monet hyvän onnen tuojat ovat mielestäni lähinnä sellaisia, että on sovittu sen tuovan hyvää onnea, jotta tapahtuman kohde ei pahoittaisi mieltään. En oikein keksi, millä muulla tavalla voisi selittää päälle putoavan linnunkakan tuovan hyvää onnea. Samaan kategoriaan kuuluu mielestäni hääpäivän säähän liittyvä "kastunut morsian on onnekas morsian". Sää on edelleen epävakaista, mutta huomiselle on onneksi luvattu kaunista ilmaa. Sormet ristiin ja peukut pystyyn, jotta ennustukset osuisivat oikeaan.

Mukavaa viikonloppua!