torstai 6. joulukuuta 2012

Haavereita, löytöjä ja kylmää ilmaa

Minä ja veitset emme ole hyvä yhdistelmä (joskus suhde uuniinkin on suorastaan tulinen). Luulisi, että sormet olisivat vaarassa siinä vaiheessa, kun leikkaa suolaista piirakkaa varten sipulia viipaleiksi ja paprikaa suikaleiksi. Tai kun viipaloi omenoita ja päärynöitä jälkiruokapiirakkaa varten. Minun tapauksessani taas sormet selviytyvät koskemattomina kaikesta tästä, mutta sitten leikkaan leipäviipaleen. Keskisormesta lähtee melkein pala irti, mutta olo on lähinnä hölmö. Palovamma sormenpäässä sattuu muuten paljon enemmän (olisiko vielä sama sormi, jota uitin yhden illan vesilasissa), mutta haavasta taas tulee yllättävän pitkään verta.

Tänään löysin 7 kuukautta kadoksissa olleen kelloni. Siivousoperaatiossa laatikot siirtyivät tyhjentämättöminä uusiin paikkoihin. Olisi kiva jossain vaiheessa päästä asuntoon, johon omat tavarat mahtuisivat esille. Sillon voisin löytää muutkin tavarat, joita nyt joudun etsimään useista laatikoista löytämättä kuitenkaan mitään. Kakkulapio olisi kätevä. Ja se yksi hihaton paita, jota en ole vieläkään löytänyt. Ehkä sekin joskus ilmestyy jonkin laatikon syövereistä. Kellon löytyminen on kuitenkin hyvä alku. Seuraavaksi siihen pitäisi vielä saada uusi patteri.

Ilmat ovat viilenneet täällä kovasti. Asteita on päivisin ehkä viisi ja öiksi luvataan pakkasta. En ole uskaltanut katsoa lämpömittaria. Viikonlopuksi on luvattu lunta. Tai räntäähän se täällä lähinnä on. Sitä valkoista asiaa, jota pyrin pakenemaan muuttaessani tänne. Onneksi ei ole mikään pakko poistua kotoa, vaan tarvittaessa voin istua ikkunalaudalla viltin alla, villasukat jalassa ja teemuki kädessä. Vastaavia lämpötiloja on kyllä luvattu jouluun asti, joten jossain vaiheessa pitää kai kohdata todellisuus. Jos tarkkoja ollaan, istuimme kyllä eilen ulkona. Lähdimme kauppareissulle hieman kauempana sijaitsevaan kauppaan, jossa on paremmat valikoimat. Kaupan ovella huomasimme lapun, jonka mukaan pankkikortit eivät käyneet teknisten ongelmien vuoksi. Tästä syystä päädyimme vielä isompaan kauppaan kanaalin toiselle puolelle. Siellä ollessamme S soitti, ja lopulta päädyimme aperitiiveille läheiseen baariin. Istuimme terassilla ja lasin puolivälissä alkoi kyllä tulla kylmä.

Tänään juhlitaan 95-vuotiasta Suomea. Omassa päivässäni on ollut suomalaista Fazerin sininen, jolla korvasin lounaan. Illan ohjelmaan kuuluu myös linnan juhlien seuraamista, jos Yle näyttää niitä lupauksiensa mukaisesti myös tänne ulkomaille. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Ei kommentteja: