maanantai 29. lokakuuta 2012

Keskiviikkona kumppareissa

Eilen ei kyllä ilma parantunut aamusta lainkaan. Koko päivän satoi vaakatasossa ja ilmeisesti tuuli oli niin kova, että joitakin kattotiiliäkin irtosi. Ei meidän talostamme tosin. Niin ja lämpötilakin aleni viiteen asteeseen. Onneksi viltin alla oli lämmin, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Tänä aamuna heräsimme sen sijaan auringonpaisteeseen. Lämpötila on kymmenessä asteessa ja yritän kovasti miettiä, kuinka paljon vaatetta kehtaa laittaa päälle. Pipo taitaa olla liikaa. Sormikkaat ja kaulahuivi kuuluvat jo vakiovarusteisiin. Tänään syön L:n kanssa ulkona. Näimme viimeksi perjantaina, jolloin lainasin sateenvarjoani hänelle pelastaen hänet kuulemma varmalta vilustumiselta, niin kovaa satoi koko illan. Minua ei sade haittaa, jos olen siihen valmistautunut. Eli silloin, kun jo ulos lähtiessä sataa kovasti, jolloin tiedän ottaa sateenvarjon mukaan ja erityisesti ihanat kumisaappaani. Onko kukaan ikinä keksinyt mitään parempaa kuin kumisaappaat, joissa on fleecevuori?!

Kumisaappaiden takia aloinkin tätä ylipäänsä kirjoittaa. Eli huomio huomio, jos joku sattuu olemaan Venetsiassa ylihuomenna (keskiviikko 31.10.). Tämän hetken ennustusten mukaan vesi nousee myöhään illalla korkealle. Lukemaksi on ennustettu 140cm (klo 23.45), mikä tarkoittaa sitä, että 59% kaupungin pinta-alasta on veden peitossa. Kumisaappaat ovat siis tarpeen.

Tuo 140cm onkin mielenkiintoinen lukema. Virallisten lähteiden mukaan vedenkorkeus ei nouse juuri koskaan yli 140cm, sillä siinä vaiheessa kunta joutuu maksamaan korvauksia liikkeenharjoittajille. Näin ollen veden noustessa virallisten mittausten mukaan korkeus jää yleensä 139 senttiin. Vedennoususta ilmoitetaan muutamaa tuntia aiemmin sireeneillä. Itse olen kuullut sireenit ehkä kerran, sillä useimmiten ne soivat aamulla, enkä minä sellaisiin herää. Aiemmin Venetsiassa käytettiin toisen maailmansodan aikaisia, hävittäjälentokoneista varoittaneita sireenejä. Muutama vuosi sitten sireenit vaihdettiin, mutten ole tainnut koskaan kuulla uutta ääntä. Ilmeisesti se on hieman aiempaa vaimeampi, elektroninen ääni. Jos vesi nousee yli 140 cm, soitetaan sireenejä kahteen kertaan. Yllämainitusta syystä johtuen sireenit eivät käytännössä koskaan soi kahta kertaa.

P.S. Lukaisin tekstin läpi ja aloin väistämättä miettiä, etten ikinä selviytyisi hengissä sodasta. Tässä se jo todistettiin. En herää hävittäjistä varoittaviin sireeneihin. Lapsena en herännyt, kun muutaman sadan metrin päässä räjähti pommi. Sängyn heiluessa maanjäristyksen takia käännän kylkeä ja jatkan unia. Katsoimme pari päivää sitten elokuvan Machine Gun Preacher ja mietin, etten selviytyisi ainakaan sodan henkisestä puolesta, pelosta. Kaikki kunnia sodista selviytyneille ja suuri kiitollisuus rauhasta. Huh.

Ei kommentteja: