maanantai 9. heinäkuuta 2012

Myöhästelystä ja viikonlopusta rannalla


Viime viikonloppu kului kokonaan rannalla. Tai lähinnä matkalla rannalle tai rannalta, mutta eikö ajatus olekin tärkein? Lauantaista tuli pitkä päivä, kun meidän piti tavata ystävien kanssa Lidon saaren keskustassa klo 14.30 jatkaaksemme siitä rannalle. Käytössä oli yksi auto, joten suunnitelmana oli, että ajoissa tulevat pääsevät kyydillä ja muut tulevat perästä bussilla. Koska italialaiset eivät ole tunnettuja täsmällisyydestään, lähdimme A:n kanssa sellaisella vesibussilla, jolla olimme perillä ehkä 10 minuuttia myöhässä. Paikalla oli vain auton omistaja, joka asuu saarella. Odotimme vielä paria tyttöä, jotka sanoivat saapuvansa noin 15 minuuttia myöhemmin. Sanotaanko, että täällä 15 minuuttia ei yleensä ole 15 minuuttia. Kun tytöt lopulta saapuivat, he sanoivat jäävänsä odottamaan vielä paria kaveria, mutta meidän kannattaisi mennä edeltä, koska emme kuitenkaan mahtuisi kaikki autoon. Eikö tätä olisi voitu sanoa puhelimessa, niin emme olisi turhaan odottaneet?

Pääsimme lopulta rannalle joskus klo 16 jälkeen, reilun tunnin suunnitelmista myöhässä. Täsmällisyyden puute on kyllä sellainen asia, johon minun pitää vielä totutella. Itseäni ärsyttää sekä odottaminen että odotuttaminen. Muutamilla minuuteilla ei ole väliä (vaikka itse olen paikalla mieluummin 5 minuuttia etuajassa kuin myöhässä) ja odottamattomia hidasteita tulee välillä eteen, mutta en pysty käsittämään kroonista myöhästelyä. Yhdelle ystävälleni tunnilla myöhästyminen tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, kun taas eräs A:n ystävä kysyi häneltä suoraan epäuskoa äänessään, miksi A on aina täsmällinen. Eikö tapaamisia sovita tiettyyn aikaan siksi, että paikalle tultaisiin sovittuun aikaan? Jos tapaaminen sovitaan tasaksi ja olet aina 15 minuuttia myöhässä, niin eikö voitaisi suoraan sopia tapaaminen 15 yli ja itse yrittäisit tähdätä tasaan?

A ei olisi suomalaisittain kovin täsmällinen. Kuitenkin me olemme aina ensimmäisinä paikalla. Ehkä hänen lievä myöhästelynsä johtuu siitä, että hän on täällä aina joutunut odottamaan muita ja hän vihaa odottamista (muttei odotuttamista, toisin kuin minä). Eräänä päivänä puhuimme juuri myöhästelystä ja sanoin hänelle, että mieluummin menen istumaan johonkin baariin ja odotan siellä. Hän taas odottaessaan mieluummin kävelee ystäväänsä vastaan. ”Jos odottaisin ystäviäni joka kerta baarissa aperitiivin kanssa, olisin aina humalassa”.

Lauantain rantapäivän jälkeen jäimme Lidon saarelle Malamoccon alueen ”kyläjuhliin”. Ilta sujui mukavasti hyvän ruoan ja juoman parissa. Ruoista oli tarjolla simpukkapastaa (spaghetti con pomodori e peoci, ”spaghettia tomaatin ja (meri)kirppujen kera”, € 5,50) ja friteerattuja mereneläviä (frittura mista, € 10 järkyttävän isosta annoksesta). Hygienia ei ehkä ollut maailman paras, kun mereneläviä tuli syötyä myös käsillä, jotka olivat rannan jäljiltä rasva-hiki-hiekka-suolakerroksen peittämät. Pitäisi ainakin immuniteettisuojan pysyä näillä eväillä kohdillaan. Paluumatka kesti järkyttävän kauan, sillä jouduimme odottamaan molempia vesibusseja päästäksemme kotiin. Ensimmäisessä vesibussissa uni alkoi painaa seurueen silmiä, sillä jossain vaiheessa (matka kestää kuitenkin vain 15 minuuttia) kaikki muut nukkuivat. Pääsimme kuitenkin lopulta kotiin kolmen jälkeen.

Sunnuntaina päätimme myös mennä rannalle, mutta edellisestä kerrasta viisastuneena sovimme tapaamisen erään ystävän kanssa suoraan rannalle. Hänen piti ensin käydä toisella rannalla tapaamassa tuttuja, joten alun perin harkitun klo 14.30 sijaan tapasimme rannalta lähtiessä klo 19.30. Näin emme tuskastuneet odottamiseen, kävimme rannalla ja joimme sen jälkeen aperitiivit yhdessä ennen kotiinpaluuta. Huomattavasti rentouttavampaa.

Tänään illalla on ohjelmassa eräät valmistujaisjuhlat. En ole koskaan tavannut päivänsankaria, joten tilanne on hieman kummallinen. Paikalle on kuitenkin tulossa paljon tuttuja, joten eiköhän illasta tule mukava.

Ei kommentteja: