Italiassa vietetään tänään ”Tasavallan juhlaa”, jota vastaa Suomen
itsenäisyyspäivä. Juhla järjestetään 2.6., jolloin vuonna 1946 järjestettiin
kansanäänestys, jolla italialaiset valitsivat tasavallan monarkian sijaan. Juhlaan
kuuluu erilaisten kunniamerkkien jako, sotilasparaati Roomassa ja erilaisia
muita tapahtumia. Tänä vuonna juhlintaa ja erityisesti sen korkeita kustannuksia
on kritisoitu runsaasti, sillä moni pitäisi tärkeämpänä auttaa juhlintaan
varatuilla varoilla toukokuun maanjäristysten uhreja. Ajatus on hyvä, mutta epäilen,
että ne varat suoraan maanjäristyksen uhreille kuitenkaan menisivät. Voin myös
kuvitella minkälaista kritiikkiä saisi aikaan päätös jättää juhlinnat väliin.
En osaa sanoa Italian muista alueista, mutta ainakin venetsialaiset
pitävät tärkeämpinä kaupungin omia juhlapäiviä kuin koko Italiaa koskevia
juhlia. Näin ollen juhlapäivä näkyy kaupungissa lähinnä siten, että päivä
luokitellaan pyhäpäiväksi ja aamusta järjestettiin kunniamerkkien jako. Arkielämän
kannalta tämä tarkoittaa vain sitä, että osa ruokakaupoista sulkee ovensa
tavallista aikaisemmin. Ja että ihmiset marmattavat juhlan turhuudesta ja
turhasta rahankäytöstä. Mikä ei kyllä eroa muista päivistä millään tavalla.
Täältä katsottuna itsenäisyyspäivä näyttää Suomessa olevan tärkeämpi
juhla. Linnan juhlien pukujen arvioinnin lisäksi muistan erityisesti
lapsuudestani kahden kynttilän asettamisen joka ikkunalle. Sitä varten piti
aina raivata tilaa omalle työpöydälle, mikä tuntui hirveän rasittavalta. Nyt
tuntuu hassulta ajatella, kuinka paljon kerran vuodessa tapahtuva pöydän
tyhjentäminen saattoikin ärsyttää. Viime vuosina en kyllä muista enää nähneeni
niin monessa ikkunassa kynttilöitä itsenäisyyspäivän iltana. Ehkä perinne on
hiljalleen häviämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti